Kansliapäälliköt ja Osallistujien Suomen asiantuntijatyöryhmä keskustelivat ratkaisuista yhteisöllisyyden vahvistamiseksi
Osallistujien Suomen asiantuntijaryhmä kokoontui vuosittaiseen tapaamiseen Porkkalassa 20.–21.8.2026. Tapaamisessa olivat mukana myös sisäministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäälliköt. Tähän koosteeseen on kerätty Porkkalassa käydyissä keskusteluissa tunnistetut yksinäisyyttä lisäävät yhteiskunnalliset ongelmat sekä ratkaisuehdotukset yhteisöllisyyden vahvistamiseen.
Yksinäisyys yhteiskunnallisena ongelmana
Lyhytkestoinen yksinäisyys koskettaa monia, mutta erityisesti pitkittynyt yksinäisyys on haitallista ja siihen tulisi löytää ulospääsy. Yksinäisyys on paitsi hyvinvointi-, myös talous- ja turvallisuuspoliittinen kysymys: se vaikuttaa välillisesti talouteen esimerkiksi kasvavina terveydenhuollon kustannuksina, ja aiheuttaa turvallisuusuhkia esimerkiksi väkivallan ja radikalisoitumisuhan vuoksi.
Yksinäisyyttä koetaan eri ympäristöissä, esimerkiksi kotona, työpaikoilla ja kouluissa. Työkulttuuri on muuttunut etätyön yleistyttyä, ja sillä on vaikutuksia työyhteisöihin ja työntekijöiden hyvinvointiin. Väestörakenteen muutos voi aiheuttaa yksinäisyyden ja turvattomuuden tunnetta esimerkiksi syrjäisillä seuduilla väestömäärän laskiessa. Monet lapset ja nuoret kokevat yksinäisyyttä koulussa, mutta myös pitkien lomien aikana. Yhteisöllisyyttä vahvistava vapaaehtoistoiminta ei tavoita entisessä laajuudessaan uusia sukupolvia ja vapaaehtoistoiminnan perinne uhkaa katketa.
Ratkaisuja yhteisöllisyyden vahvistamiseen
Yhteisöllisyydellä on ihmisten hyvinvoinnin ja turvallisuuden tunteen kannalta myönteisiä vaikutuksia. Yhteisöt voivat parantaa ihmisten hyvinvointia tavalla, johon palvelujärjestelmä ei tarjoa keinoja. Ihmiset voivat muodostaa yhteisöjä erilaisiin tarpeisiin ja vaihtelevien asioiden ympärille, esim. asuinalueet, harrastukset, kulttuuri ja erilaiset kiinnostuksen kohteet.
Tunnistetaan yhteisöjen ja yhteisöllisyyden hyödyt
Yhteisöllisyyden vaikutukset eri yhteiskunnallisiin ilmiöihin – kuten taloudelle, turvallisuudelle ja kansanterveydelle – tulisi ymmärtää ja tehdä näkyväksi laajasti päättäjistä kansalaisiin. Yhteisöt ovat keskeinen rakenne, jossa ihmiset voivat yhteistuottaa hyvinvointia toinen toisilleen. Tarvitaan keinoja, joiden avulla ihmiset saadaan tunnistamaan yhteisöllisyyden merkitys, hakeutumaan yhteisöihin ja luomaan niitä ympärilleen.
Opitaan olemaan osa yhteisöä
Yksilökeskeisyyttä korostavassa ajassamme on tärkeää, että ihmiset oppivat nuoresta asti olemaan osa yhteisöä ja toimimaan muiden kanssa yhteisen hyvän eteen. Yhteisöllisyyteen kasvaminen ja toimiminen osana yhteisöä tulisi tunnistaa tärkeäksi taidoksi, jota kannattaa vahvistaa ja johon tulee kannustaa. Vastuuta tästä ei voi sysätä kokonaan koulujen harteille, sillä oppiminen ei tapahdu pelkästään kouluissa, vaan myös muissa ympäristöissä.
Tehdään yhteisöihin kuulumisesta houkuttelevaa
Yhteisöön kuuluminen luo merkityksellisyyden kokemusta, kun ihminen kokee olevansa tärkeä muille. Yhteisöihin (esimerkiksi yhdistys-, harrastus- tai vapaaehtoistoiminta) kuulumisesta on tehtävä myös nuoremmille ihmisille kannattavampaa ja houkuttelevampaa kuin siihen kuulumattomuudesta.
Ohjataan yhteisöllisiin toimintatapoihin organisaatioissa ja järjestelmissä
Yhteiskunnassa vallalla oleva yksilöllisyyden ja kilpailun painotus ei tule olla ainoa suunta. Yhteisöllisiin toimintatapoihin on panostettava yksilöllistymiskehityksen rinnalla. Esimerkiksi ryhmissä ilmeneviä haasteita tulisi korjata ryhmätasolla – ei yksilöiden irrottamisella yhteisöstä.
Muutoksia tarvitaan myös organisaatiotasolla. Yhteisöllisyyden vahvistaminen vaatii organisaatiorajojen avaamista ja poikkihallinnollista yhteistyötä. Organisaatioiden tulisi yhä vahvemmin pyrkiä mahdollistamaan ja tukemaan ihmisten hyvinvoinnin yhteistuotantoa, kuten erilaista arkista yhdessä toimimista ja keskinäistä auttamista. Toimialojen tulisi kantaa vastuuta yhdessä sen sijaan, että ajatellaan, ettei asia ”kuulu meille”. Vaikuttava poikkihallinnollinen yhteistyö edellyttää toimivaa tiedonkulkua, yhteisiä toimintatapoja sekä kykyä ylittää hallinnollisia rajoja säädösten puitteissa.
