Blogi: Kulttuuri tarjoaa yhteisiä kokemuksia yksinäisyyttä lievittämään

Oikeus osallistua oman maan kulttuuri- ja taide-elämään on kirjattu YK:n ihmisoikeuksien julistukseen. Suomessa puhutaan kulttuurista jokaisenoikeutena. Niin kunnat, hyvinvointialueet kuin yksittäiset kulttuuritoimijat kehittävät jatkuvasti toimintatapoja, joilla madalletaan osallistumisen kynnystä. Esimerkiksi ikäihmisille voidaan antaa kulttuurilähete museoon ja organisoida mukaan kaveri, jonka kanssa mennä.

Onni oman jutun jakamisesta

Kulttuuri on siitä omanlaisensa osallistumisen kenttä, että sen voima perustuu siihen, että se on oman maun mukaista. Harvassa ovat ne kulttuuritapahtumat jotka kiinnostavat ihan kaikkia. Mutta kun kolahtaa, niin sielu pakahtuu! Ihmisen pitää saada löytää se oma juttu ja huomata, ettei ole makunsa kanssa yksin. Pikkupaikkakunnan ainoan punkkarin on päästävä edes joskus kaltaistensa luo.

Tämän päivän Suomessa ihminen voi jäädä ulkopuolelle esimerkiksi siksi, että nuorten suosiman elävän musiikin tapahtuman lipunhinta voi olla liian korkea vähävaraisille, vaikka nuori kuinka yrittäisi tienata ja säästää lippurahat kasaan. Jokainen, jolla on omia festarimuistoja nuoruudesta tietää, miten tärkeää on päästä hälisevään laumaan iltana, jolloin paikalla on “kaikki”. Jo vakiintunut ilmaus FOMO, fear of missing out, kertoo tunnistettavasti hetkestä, jolloin pelkää jäävänsä paitsi siitä, minkä kaikki muut kokevat.

Useissa Euroopan maissa on käytössä nuorille suunnattu kulttuuriseteli, jonka avulla nuori voi ostaa pääsyn haluamaansa kulttuuririentoon. Yhteiskunnalla on siinä ketunhäntä kainalossa: kannustamalla nuoria osallistumaan johonkin, opetetaan samalla aktiivista elämäntapaa, jossa mennään ja tehdään yhdessä muiden kanssa. Samalla ihan konkreettisesti puretaan varallisuuteen liittyvää estettä osallistumisen tieltä.

Harrastuksesta voi löytyä se rakkain perhe

Kulttuuriharrastusten vaikutuksia on selvitetty laajasti. Mitattaviin vaikutuksiin kuuluu yksinäisyyden ja sosiaalisen eristäytyneisyyden vähentyminen. Kulttuuriharrastukset tukevat kykyä rakentaa positiivisia sosiaalisia suhteita. Ne rohkaisevat osallistumaan yhteisölliseen toimintaan ja vaikuttamiseen niissä. Ne lisäävät osallisuuden tunnetta ja parantavat vuorovaikutustaitoja.

Vaikuttaa siis siltä, että kulttuuriharrastukset ovat hopeanuolen kaltainen täsmälääke yksinäisyyteen: esimerkiksi 97,7 % kyselyyn vastanneista kertoi saaneensa uusia kavereita harrastuksen myötä. Tavoitteessa madaltaa osallistumisen kynnyksiä kulttuuriharrastusten järjestäjät vaikuttavat myös onnistuneen hyvin: 96,6 % kyselyyn vastanneista kertoi, että harrastusryhmään on ollut helppo päästä mukaan.

”Mulla on koulukiusaamistausta, joka vaikuttaa siihen, et uudet ihmisryhmät pelottaa. Tätä pelkoa oon upeesti saanut työstettyä teatteriharrastuksessa! Kun aletaan tehdä niin unohtaa pelkäävänsä. Ja pitemmällä aikavälillä pelko on myös vähentynyt!”, kertoo yksi avovastauksista.


Kirjoittaja:

Rosa Meriläinen
pääsihteeri
Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry