Blogi: Elossapitoyhteisössä jokainen on tarpeellinen
Osallistujien Suomen blogisarja elossapitoyhteisöistä haastaa vallalla olevaa yksilökeskeistä ajattelua ja tarjoaa tilalle uusia näkökulmia. Sarjan kolmannessa osassa käsitellään kokemusta omasta tarpeellisuudesta sekä oman roolin löytämistä yhteisössä.
Yksilökeskeinen ihmiskäsitys ihannoi riippumattomuutta ja yksin pärjäävyyttä. Kääntöpuolena yksilölle voi kuitenkin syntyä kokemus siitä, ettei kukaan tarvitse myöskään häntä. Itsensä tarpeelliseksi kokeminen ja hyvän tekeminen muille ovat kuitenkin olennainen osa ihmisyyttä. Tästä on useita esimerkkejä tutkimuksista: Frank Martelan ja Richard M. Ryanin tutkimuksessa1 kaksi ryhmää pelasi samaa tietokonepeliä. Puolelle ihmisistä kerrottiin, että heillä on mahdollisuus tehdä anonyymisti hyvää pelaamisellaan – toiselle ryhmälle tätä ei kerrottu. Se ryhmä, joka tiesi voivansa tehdä muille hyvää pelin avulla, koki enemmän myönteisiä tunteita ja pelin merkityksellisemmäksi kuin kontrolliryhmä.
Samankaltainen ilmiö toistuu useissa tutkimuksissa. Koe- ja kontrolliryhmille annettiin rahasumma, joka tuli käyttää joko itseen tai toisiin ihmisiin – onnellisempia saman päivän illalla olivat ne, jotka käyttivät rahansa muiden hyväksi2,3,4. Hyvän tekemisellä on havaittu myönteisiä vaikutuksia myös fyysiseen terveyteen: verenpaine oli keskimäärin matalampi hyväntekijäryhmällä, joka käytti rahaa muihin itsensä sijaan5.
Itsensä tarpeelliseksi kokeminen ja hyvän tekeminen muille ovat olennainen osa ihmisyyttä.
Yksi mahdollinen selitys hyvän tekemisen myönteisille vaikutuksille löytyy itsemääräytymisteoriasta: ihmiselle on luontaista tarve kokea yhteyttä toisiin, ja sosiaaliset teot voivat tukea tätä kokemusta. Hyvän tekemisen vaikutus ei perustu siis pelkkään moraaliseen velvollisuuteen, vaan se kytkeytyy perustavanlaatuisiin psykologisiin tarpeisiin. Nämä havainnot eivät koske vain yksilötason kokeita, vaan kertovat jotakin olennaista myös yhteisöistä.
Ei siis ole yhdentekevää, koemmeko itsemme tarpeellisiksi ja pystymmekö olemaan hyödyksi ympärillämme oleville ihmisille. Elossapitoyhteisön toimintaperiaatteisiin auttaminen kuuluu olennaisesti. Jokaisen ei tarvitse olla hyvä kaikessa, vaan yhteisön jäsenet täydentävät toisiaan omilla vahvuuksillaan. Hyvä elossapitoyhteisö on salliva erilaisille taidoille ja luonteenpiirteille, jolloin jokainen voi kokea sekä olevansa hyödyksi muille, että saavansa itse apua toisilta. Näin jokainen voi löytää ja hyödyntää vahvuuksiaan sekä myös oppia muilta.
Hyvä elossapitoyhteisö on salliva erilaisille taidoille ja luonteenpiirteille, jolloin jokainen voi kokea sekä olevansa hyödyksi muille, että saavansa itse apua toisilta.
Oman roolin löytäminen yhteisössä ei tarkoita täydellisen paikan löytämistä, vaan ennemmin suhteen rakentamista: mitä minä voin tuoda mukaan, ja mitä yhteisö voi antaa minulle. Merkityksellisyys syntyy usein pienistä teoista: siitä, että joku huomaa, ja siitä, että voi olla merkityksellinen jollekin toiselle. Kun yksilöt auttavat toisiaan, syntyy ajan myötä jotain suurempaa: luottamusta, vastavuoroisuutta ja yhteisiä toimintatapoja – eli sosiaalista pääomaa. Kenties tämä voi loppupeleissä lisätä sitä tavoittelemaamme yksilön vapautta, kun kaikki kapasiteettimme ei mene yksin pärjäämiseen?
Lähteet:
1 Martela, F. & Ryan, R. M. (2016). Prosocial behavior increases well-being and vitality even without contact with the beneficiary: Causal and behavioral evidence. Motivation and Emotion 40, 351–357. https://doi.org/10.1007/s11031-016-9552-z
2 Dunn, E. W., Aknin, L. B., & Norton, M. I. (2008). Spending money on others promotes happiness. Science, 319(5870), 1687–1688. https://doi.org/10.1126/science.1150952
3 Aknin, L. B., Barrington-Leigh, C. P., Dunn, E. W., Helliwell, J. F., Burns, J., Biswas-Diener, R., Kemeza, I., Nyende, P., Ashton-James, C. E., & Norton, M. I. (2013). Prosocial spending and well-being: Cross-cultural evidence for a psychological universal. Journal of Personality and Social Psychology, 104(4), 635–652. https://doi.org/10.1037/a0031578
4 Aknin, L. B., Broesch, T., Hamlin, J. K., & Van de Vondervoort, J. W. (2015). Prosocial behavior leads to happiness in a small-scale rural society. Journal of Experimental Psychology: General, 144(4), 788–795. http://dx.doi.org/10.1037/xge0000082
5 Whillans, A. V., Dunn, E. W., Sandstrom, G. M., Dickerson, S. S., & Madden, K. M. (2016). Is spending money on others good for your heart? Health Psychology, 35(6), 574–583. https://doi.org/10.1037/hea0000332
Kirjoittajat:
Petra Heikkinen
Tutkimuskoordinaattori
Osallistujien Suomen asiantuntijatyöryhmän viestintäasiantuntija
Emil Salovuori
Senior Advisor, tietokirjailija, tutkija
Osallistujien Suomi -ohjelman perustaja ja koordinaattori
Niina Junttila
Professori
Osallistujien Suomi -ohjelman perustaja ja koordinaattori
